Utasen kotkakojussa

17.12.2020 Eero Kemilän kotka kojulla kuvaamassa maakotkia lumisessa maisemassa.Yöllinen lumisade oli maalannut maiseman valkoiseksi ajellessa Sonkajärveltä aamuyöllä aamuksi Utaselle maakotkia kuvaamaan. Perille tullessa metsäautoteillä oli jo talven tuntua ja hennommat puut oli jo lumen painosta kaartuneet tien päälle, auton mentävä aukko oli vielä jäänyt. Parkkipaikalta kuvauskalusto reput ja eväsreppu pulkkaan ja muutaman sata metriä kävelyä kuvauskojulle. Kamat sisään, lämmitys päälle. Kaksi kuvaus aukkoa käyttöön ja katselu ikkunoiden sisäpuolen kangas suojat auki. Ulkopuolella vielä pimeää ja voi hyvin juoda lämmintä teetä kynttilän valossa, ottaa pientä aamupalaa odotellessa päivän valaistumista ja odottelemaan tuleeko aurinko esiin päivä mittaan mitä säätiedoissa oli luvattu. Aamun pakkaslukema antoi kyllä vähän toisen tyyppisen ennusteen. Pilvisenä aamu alkoi vähän lumisadettakin oli vielä. Kojun laverilla oli aikaa oikaista selkää, jalkoja ja ottaa pikku torkut. Laverilla lojuminen loppui korpien ilmestyessä paikalle yöpuistaan, aloittain lentämisen ja ääntelyn ympärillä oleviin puihin. Ensimmäinen havainto kotkasta oli kun se oli tullut jo pimeän rajamailla istumaan kojun viereiseen keloon. Kojun edessä oli jänistä, oravaa tarjolla ja myös sikaa. Aikansa istuttua kotka laskeutuu maahan ja valitsee jouluun kuuluvan ruoan mistä alkoi repimään ravintoa itselleen. Hetken päästä paikalle tuli myös toinen kotka oli jo sen verran valoisaa, että pystyi erottamaan tämän toisen olevan nuori lintu ja kunnioittikin vanhemman linnun ruokailua. Lenteli ympärillä istuen välistä kelossa, mutta ei mennyt jänikselle, orava sen sijaan kiinnosti ja saikin sen mukaansa ja häipyi maisemiin. Kun päivä alkoi valaistua niin sitten vain kuvia ottamaan, kuvausmatka oli n. 20 metriä joten piti myös olla hiljaa ja turhaa kameran liikkeitä vältettävä karkoituksen vaaran ollessa kokoajan. Silti kotka poistui äkillisesti kerran mutta palasi hetken päästä, mitä lienee säikkynyt vai oliko syynä merikotka joka ilmestyi pitämään istuntoaa kuvausalueen reuna puuhun. Kuvaus jatkui ja vanhempi kotka siirtyi kauempana olleen jäniksen syöntiin ja kovasti alkoi jäniksen karvat lennellä kotkan ​repiessä​​ sitä irti saadakseen lihaa esille. Vielä jäniskin kiinnosti ja päivä alkoi olla jo puolessa ennen kuin kotka tuli kylläiseksi ja lensi lähellä olevaan puunoksalle nokan putsaamiseen ja siitä sitten jonnekkin muihin maisemiin. Merikotka näyi istuskelevan vielä tuolloin istumapuussan mutta sekin poistui hetkenpäästä. Iltapäivällä auringon laskemisen jälkeen, jota ei juurikaan näkynyt vielä odottelin, että jonkun aikaan mutta tuosta pois lennosta oli jo aikaa kulunut yli 2 tuntia ja ilta alkoi hämärtyä joten tein ratkaisun ja purin kuvauslaitteet aukoista kuljetus reppuihin ja aukot kiinni ikkunasuojat paikoillee, lämmityslaite kiinni ja ulos kojusta hiljalleen kohti autoa ja kotimatkalle. Alla muutamia kuvia vanhemmista paikalla olleesta maakotkasta.

Tekijä: Kari Rossinen

Kotipaikka Kuopio. Itse oppinut valokuvaaja Valokuvannut Suomen petoeläimiä, lintuja vuodesta 2009 alkaen. Sitä ennen harrrastanut valokuvausta jo 1975 alkaen. Nykyisin kuvaan Canonin valmistamilla tuotteilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s