16.3.2021 Kuvausmatka alkoi jo edellisinä iltapäivänä ja yöpyminen kuvauskojussa. Kojulle menin hiihtäen mukana ahkiossa tarvittavat välineet kuvaamiseen ja yöpymiseen. Nyt ei ollut paukkupakkaset oli +1C lämpötila mikä teki hiihtämisestä aika hankalaa suksien luiston suhteen. Lumi paakkuuntui suksiin aika ajoin niitä joutui pudistamaan jäätyneestä lumesta. Ei ollut mikään lentokeli ja ahkio oli perässä mikä vielä lisäsi hidasta etenemistä. Paikka paikoin lumi upotti suksien alla. Perille kuitenkin mentiin, olin tässä paikassa ensimmäistä kertaa ja paikka löytyi. Paikalle hiihtäessä sieltä lähti lentoon maakotka jota saattoi korppilauma kohti itää. Tulin tänne yrittämään saadakseni kuvia ahmasta talvisessa maisemassa. Illan aikana ilta hämärässä ahman liikkuikin metsäreunassa olevassa taimikossa mutta ei tullut aukeamalle mihin olisin voinut yrittää ottaa kuvia. Aamulla paikalle tuli kuukkeleita ja muutama harakka, korpit lentelivät ympärillä ja ääntelivät toisilleen. Väliin korppien ääntely ja lentäminen herätteli ja saivat aikaan, että nousin makuupussista pois ja katsoin mitä korpit mahtaa niin kovasti lentää ja äännellä. Maakotka oli tullut kuvauspaikaan reunalle istumaan männyn latvaan mistä tarkkaili ympäristöään jonkun aikaa ja lensi sitten pois näköpiiristä kuvauskojun taakse ison kuusen latvaa mistä hetken päästä pois kokonaan. Otin muutaman kuvan kun kotka oli kuvaus alueella, tosin kaukanahan se istuskeli. Päivä kului lähelle puoltapäivää kun maakotka ilmestyi paikalle vastapäiseen puuston reunassa olevaan kelopuuhun. Istuskeli siinä aikansa ja vaihtoi väliin istumispuuta suojaisempaan, lensi sitten itään. Otin siitä istunnosta muutamia kuvia. Puolenpäivän jälkeen aika kuluin odotellen edelleen ahmaa joka oli käynyt kuvausalueella illan jälkeen yöllä, mistä jäljet näkyi lumessa. Tullut samasta suunnasta minne näin sen menevän edellisenä ilta. Oli myös mennyt samaa reittiä takaisin. Kevyttä lumisadetta oli päivällä mutta vesi tippui kuvauskojun katolta, oli edelleen suojasää. Aika kului iltapäivälle ja oli aika alkaa suunnitella paluutta autolle ennen pimeää, ahma kuvat jäivät ottamatta tällä kertaa. Hiihtokeli oli saman moinen mitä tullessa tosin pääsin helpommalla kun sain ahkion ja yhden selässä olleen repun osan matkaa hiihtolatua tehneen paikallisen paikkakuntalaisen telamönkijä hinaukseen ja repun kyytiin. Yritin hiihdellä perästä mutta sukset takkusivat sen verta, että pistin ne olalle ja kävelin edellä menneen telamönkijän polkemaa jälkeä talon pihaan mistä olin lähtenyt hiihtämään kuvauskojulle.
Kari Rossinen Wildlife photography 