29.3.2021 Kotkia ja palokärkeä kuvaamassa Kuusamo Nature Photographyn kuvauspaikalla Oulangan kanjonin vierellä sijaitsevassa Juhtivaarassa, yksin. Autolla yläparkkiin, hiukan oli jäinen tiepohja ja pientä liukastelua oli mutta renkaat saivat otetta sulapaikoista tiessä ja selviydyin ylös parkkipaikalle vaaran rinteen reunalla kulkevalla tiellä. Kalusto pulkkaan ja kävellen aamu hämärässä kuvauspaikalle moottorikelkan kovettamaa reittiä pitkin. Pieni kävely teki hyvää vaihtelevassa maastossa, eilisen autossa istumisen jälkeen jaloille. Olin ajanut jo edellisenä iltana majoituspaikkaan, mistä aamulla sitten Juhtivaaraan.
Objektiivit kiinni jalustoihin ja odotteleman lentääkö kotkat näkösälle tänään. Sää vaihteli aamupäivän aikana kirkkaasta harmaaseen ja puolenpäivän jälkeen tuli tuulta ja räntälunta väliin oikein kunnolla. Onneksi olin suojassa kuvauskojussa. Aamukahvin aikaan alkoi kuulua kotkan ääntely parin tunnin odottelun jälkeen takana olevista puista. Etupuolella minne katsoin oli edessä kuukkeleita ja tikkoja mutta en kuvannut niitä koska olin valinnut mukaani 2 objektiiviä joilla kuvataan pitemmälle matkalle. No tuon kotkan ääntely sai myös varikset ja pari korppia mekastamaan takanani ja lentelemään myös etupuolella jossa sitten näin myös nuoren kotkan takaa-ajon kanjonissa. Varikset ja korpit oli kotkan perässä mutta tämä kotka ei ollut se takanani äännellyt. Tämä oli siiven väreistä päätellen nuorempi. Sinne häipyivät kohti itää ja sen jälkeen ei tuota kotkaa enää näkynyt kuvauspäivänä. Eteeni oli tullut myös palokärki jo kiipesi ja tarkasteli puutaan mutta sai touhuta rauhassa tuolla etäisyydellä, oli liian lähellä. No aika kului ja oltiin yli puolenpäivän niin etupuolelle ilmestyi petäjän latvaan istumapuuhunsa se odottamani lintu, maakotka. Otin siitä muutamia kuvia istumassa ja kun se päätti lähteä lentoon. Istunto kesti n vartin jonka jälkeen kotka lensi alas kanjoniin. Seuraavan kerran kuulin kotkan ääntelyä etu oikealta ja takaan katsottua huomasin kotkan istuvan isossa kelottuvassa männyssä lähellä runkoa. Varikset yrittivät häättä sitä oksaltaan pois ja jonkun aikaa istuttuaan se lähtikin ja laskeutui maahan syömään. Söi aikansa samalla tarkkaillen ympäristöä ja kun ilmeisesti ruokaa tuli tarpeeksi syötyä, ( jänistä) lensi pois. Nyt kuvattavaksi tuli etualalle sopivalle matkalle myös palokärki petäjän runkoa tarkastelemaan ja huutelemaan joten sain kuvattua myös sen. Iltapäivällä räntäsateen tauottua purin kaluston suojalaukkuihin ja paluu autolle ennen hämärää. Alla muutamia kuvia tuosta päivästä.
Kari Rossinen Wildlife photography 