Petojen kevättä Kuhmossa

8.4.2021 Wldlife Safaris Finland Kuhmo.

Tavoitteena oli saada kuvia alueella liikkuvista susista ja ahmoista. Matka tosin oli jo alkanut edellisenä päivänä ja tulin kuvauskojulle iltayöstä. Varhainen kevätaamu olikin valoisaa jo heti klo 05.00, jolloin kuvaus alkoi. Kuvasin ahmoja jotka liikkuivat alueella jo pimeän aikaan edellisenä iltana. Nyt olivat myös jo heti aamusta liikkeellä, vaikka useasti ovatkin yöllä liikkeellä. Hyvä olikin ahmojen liikkua, kun vielä nyt varhain aamulla pakkasmittari näytti -7C astetta ja hangen pinta kesti hyvin niiden liikkumisen.

Ahmoja oli siis liikkeellä kaksi, toisen poistuttua toinen tuli alueelle. Kuvatessa havaitsin katsellessani samalla kuvia , että toinen oli kooltaan isompi ja toiselta puuttui osa ylähuulta ja kuonossa oli paljon puremajälkiä. Olivat siis tapelleet keskenään ja rajuja olivat otteet olleet. Nyt sentään sopivat liikkumaan samalla alueella, mutta eri aikaan aamusta. Yhteiskuvaa ei saanut ahmoista 🙂 . Ahmoja kuvatessa ja seuratessa aika meni aamulla nopeasti ja kello kävi puolta kahdeksaa, kun ne katosivat alueelta. Sudet eivät tulleet alueelle aamuyöstä ja aamun aikana. Olikin aika syödä aamiaista ja laittaa itsensä sen jälkeen istuma-asentoon lämpimään makuupussiin, mikä on talvella hyvä kuvaajan suojavarustus nukkuessa ja kuvatessa kojussa. Siinä sitten maisemaa katsellessa ja auringon noustessa korkealle taivaalla alkoi tietty nukuttaa ja silmät ”luppasta”, olihan eilisen illan ajomatka ja lyhyt yöuni siihen myös vaikuttamassa. Päivästä näkyi tulevan tosi kirkas valkoisen hangen luodessa lisää valoa maisemaan. Pienet torkut voisi toki ottaa ja istuen tuolissa, ei makuulla, joka voisi venähtää uneksi. Siinä torkkuessa aamu sitten kuluikin jo lounasaikaan ja mitään isompia tapahtumia ei ollut. Mitä nyt korppien keskinäisiä rähinöitä ja merikotkan takaa-ajoa joka tuli alueelle, mutta poistui korppien takaa-ajamana pois. Syödessäni kuvaajan lounasta, ( Kanataco salaattia / Olvin Vichyä ) havaitsin liikettä kuvauskojun oikealla puolen harvassa taimikossa ja suon liittymäkohdassa. Siellähän liikkui karhu, piti oikein räpsytellä silmiä, että sain tarkennuksen kohdalleen näössä. Karhu se oli joka olikin tulossa kuvausalueelle avoimelle suolle, vähän pysähdellen, katsellen ja vainua vetäen ennen aukealle tuloa. Hanki kantoi hyvin sen painon, vaikka olikin kyseessä isokokoinen uroskarhu. No lounas jäi kesken ja alkoi tietysti karhun liikkeen seuraaminen ja kuvaaminen. Hyvin määrätietoisesti karhu kulki alueen ylitse sen toiselle puolen olevaan taimikkoon. Käynti siellä jäi lyhyeksi ja karhu päättikin palata takaisin takaisin aukean suon ylitse sinne mistä oli tullutkin. Matkalla kävi seisomassa takajaloillaan ja nuuskimassa yhtä keloa vasten ja katseli haaskaa, mikä oli laitettu susille ja ahmoille, mutta päätti mennä pois alueelta. Visiitti oli aika pikainen, mutta kuvia toki sain karhusta, joka oli rohkeasti tullut esiin keskellä päivää. Kirkkaassa auringon valossa, jopa varhain tällä kuvausalueella mitä ei ollut tapahtunut aikaisempina vuosina. Karhun esiintulo oli keskeyttänyt lounassalaatin syönnin, joten se piti hoitaa loppuun ja katsella tarkemmin maisemaa, mistä karhu tuli paikalle. Iltapäivää oli jo menossa kolmas tunti, kun havaitsin, että karhu liikkui kuvausalueen takamaastossa aukolla kelojen seassa tullen kohti paikkaa, mistä se olikin tullut esiin. Mahtaako tulla uudelleen kuvausalueelle, jäin odottelemaan karhun kadotessa männyntaimikkoon. Kului puolisen tuntia kun karhu tuli esiin ja läheltä samaa paikkaa mistä ensimmäisellä kerralla. Nyt liike oli määrätietoista ja kohti haaskaa. Kaiveli yhtä paikkaa, mutta ei se ollut mieleinen, niin siirtyi toiselle ja tempaisi jo osittain susien ja ahmojen syömän hirven ”ropin” suuhunsa puremalla sitä niskasta ja lähti raahaamaan sitä pois aukealta paikalta. Kerran pysähtyi, otti paremman puremaotteen ja matka jatkui kohti taimikkoa. Hanki petti painon alla kerran, mutta karhu ei pysähtynyt. Oli päättänyt syödä sen metsän suojassa, yksin ilman korppilaumaa, joka toki oli mukana ja lentämässä pian ympäröivän taimikon puunlatvoissa, paikalla missä karhu aloitti saaliinsa syömisen. Tuon jälkeen ei enää karhu näyttäytynyt alueella, ahma tosin joka oli huuliveikoksi nimetty tuli vielä paikalle illan aikana, mutta korppilauma sai senkin poistumaan alueelta.

Alla muutamia kuvia kuvauspäivän osalta ahmoista ja karhusta.

Tekijä: Kari Rossinen

Kotipaikka Kuopio. Itse oppinut valokuvaaja Valokuvannut Suomen petoeläimiä, lintuja vuodesta 2009 alkaen. Sitä ennen harrrastanut valokuvausta jo 1975 alkaen. Nykyisin kuvaan Canonin valmistamilla tuotteilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s