Viirupöllö

7-8.6.2021 Muhos

Viirupöllöä en ole aikaisemmin kuvannut, nähnyt kyllä toisten hienoja kuvia ja se on saanut pikkuhiljaa kiinnostumaan asiaan, kun siihen tuli mahdollisuus. Nyt oli tiedossa, että ainakin emolintu on, sen lähtiessä pesäpöntöstä mennessä paikalle ja lensi lähi puiden sekaan yhteen mäntyyn josta sen näki kuvauskojun ulkopuolelta mutta ei hyvin kojusta tiheiden puuryppäiden seasta. Kamera paikoilleen, saamieni ohjeiden mukaan ja alkoi odottelu milloin emolintu palaa pesäpönttöön. Odottelun aikana sai tarkkailla ympäristöä ja samalla yrittää seurata oliko emolintu vielä maisemissa, kameran asetuksia rukaten, kun ilta kului ja aurinko alkoi laskea. Paikalle tulon jälkeen oli kuulunut kauempaa jotain koneen ääntä joka väliin oli poissa muuta nyt se alkoi voimistua ja uhkaavasti se muistutti metsäkoneen, ”moton” ääniä mitä tyynessä illassa kuului. Sitä kuunnellessa olin menettänyt näköyhteyden emolintuun, olisiko poistunut kauemmaksi kun nuo metsäkoneen, ”moton” äänet kokoajan voimistui. Nyt tilanne muuttui kuvaukselle epäsuotuisaksi, tuo ”moto” tuli lähemmäksi kohti sitä paikka missä emo lintu oli istunut joku aika sitten. Pian maisemassa näkyikin tuo ”moto” ja sen nosturin liike missä katkaisukoura on ja puita kaatui tasaiseen tahtiin. Olin kahden vaiheella lähdenkö pois, vai odottelen, että motokuski lopettaa työnsä. Jäin odottelemaan ja toivoin, että moto ei olisi kolmivuorotyössä puun kaadossa, lähimmillään ”moto” oli jo sadassa metrissä pesäpönttöpuusta. No lopulta se kuitenkin alkoi palata ja mennä pois päin ja hetken päästä äänet loppuivat kokonaan, lienee tullut päivä täyteen koneella ja kuljettajalla. Minulla toivon mukaan se alkaisi ja niinpä se kyllä alkoikin emolintu tuli paikalle liitäen metsän sisällä olevaan kuusen tarkkailemaan ympäristöä. Hetken päästä lensi sitten mäntyyn korkeammalle oksalle ja samalla näin myös toisen, koiraslinnun lentävän takana missä emolintu istui. Odottelin josko tuo emolintu lentäisi pesäpönttöön, missä poikaset olivat sisällä. Niin ei kuitenkaan tapahtunut vaan koiras lensi samalle oksalle missä emolintu istui. Koiraalla oli jotain nokassaan mistä sitä antoi sitten osan emolinnulle. Siinä nyt söivät oksalla istuen. Aikansa istuttua koiras poistui jonnekin taakse pois näkyvistä mutta emo jäi puun oksalle ja katseli pesäpöntön suuntaan. Lähti lentoon mutta laskikin maahan metsänreunan ja pesäpönttöpuun väliin ja kohta sinne lensi myös koiras. Sinne ne hävisivät maaston sekaan. Myöhemmin illan edetessä kohti puolta yötä emolintu tuli ja lensi suoraan pesäpönttöön. Käväisi siinä vain, puolittaen näkyvissä. Pää sisällä ja jalat suu aukon reunassa kiinni ja hetken päästä pois lento kadoten metsään. Oli jo yön pimein hetki menossa ja mietin jäänkö aamuksi asti ja olenko kojussa yön pimeimmän hetken vai kävelenkö autolle joka ei ollut kaukana, jäin kojuun. Torkuin aamuun auringon nousuun ja kun valosuutta oli jo tarpeeksi nousin istumaan ja näin, että emolintu istui edessä metsänreunassa naksutus ääniä päästellen. Siinä se istui suki höyheniään ja siipiään ja naksutteli, katseli väliin joka suuntaan ja kuunteli tarkasti. Odottelin, että koiras lentäisi paikalle myös ja emolintu pesäpönttöön mutta eipä sitä tapahtunut. Aurinko nousi ja tietysti lämpötila nousi myös ja alkoi lämmittää. Selvästikin tuo emolintu näytti nauttivan siitä, lieneekö jopa lämmitellyt yön jälkeen istuma oksallaan kun oli saanut höyhenet järjestykseen. Aamu oli kulunut jo pitkälle ja ”moton” suunnasta minne se illan aikana oli mennyt alkoi kuulua liikkumisen ääniä, auto ja hetken päästä myös metsäkone / ”moto” käynnistettiin Päätin lähteä pois pakkasin tavarat ja kävelin polkua pitkin autolle väliin pysähtyen ja katsoen taakse, että en tule yllätetyksi ja saa Viirupöllö niskaani. Ei ollut vihaista sorttia tämä emo, sinne jäi samaan puuhun istumaan missä oli aamulla kun aurinko nousi. Muutamia kuvia istuvista Viirupöllöistä alla.