Blogi

  • Volongansuo pakkaspäivä

    08.02- 09.02.2021 Volongansuo, Wildlife Safaris Finaland kojussa yrittämässä kuvata petoja. Menin jo edellisenä iltana paikalle kuvauskojun ja yövyin kojussa. Olosuhteet olikin talviset kuvauspaikalla lunta ison kuusikon puissa runsaasti ja maastossa puhdasta valkeaa lunta jo kymmeniä senttejä. Ajaessani tuolle syrjäiselle rajavyöhykkeellä sijaitsevalle kuvauspaikalle matkalla tiellä oli petojen jälkiä ja myös kääntöpaikalla mistä kannoin tavarani kuvauskojuun. Pakkanen kiristyi aamuyöstä itselle tämän talven ennätys lukemaan -30C. Aamu valkeni usvaisena, pakkasen ajellessa suoalueelta viimeisinä kosteuksia yläilmaan ja etuala olikin aivan usvan peitossa. Laitoin kameran kuvausaukkoon ja aamiaisen aika. Näkyvyys n. 40 metriä avoimella suolla, takareunaa ei näkynyt. Korpit osasivat silti lentää paikalle missä kuvauspaikka ja syötti pedoille oli. Usvaverho vaelteli suolla ja alkoi ilmestyä pieni aukkoja siihen ja seuraavana paikalle lensi usvan seasta kaksi merikotkaa istumaan kelopuihin mitkä kuvaus paikan edessä on. Ilmeisesti sama pariskunta jonka olen nähnyt alueella, vanhoja lintuja. Istuskelivat siinä katsellen korppien mekastus n. 40 min muutama kuvankin niistä otin. Kun sää alkoi kirkastus ja näkyvyyttä tuli lisää lensivät kohti etelää, toinen ensi ja hetken päästä toinen. Myöhemmin iltapäivä palasivat alueen takareunalle istumapuuhunsa katselemaan suota. Seuraavan paikalle lensi maakotka, korpien vastustelusta huolimatta. Lintu oli jo vanhempi ja ei säikkynyt korppeja laskeutui suoraan syötille, syöden hetken aikaa ja lensi pois. Vieraili vielä päivän aikaan toisen kerran paikalla. Aurinko oli jo noussut ja pilviverho kadonnut maisema oli avoin ja yöllisiä syötillä käyntien lumi jälkiä oli havaittavissa. Aamuyöllä näinkin ahman pimeässä olevan syötillä käymässä. Varovainen peto liikkeissään talvi aikaa. Samoin myös muut pedot tällä kertaa. Sudet olivat ja talvi useasti muuttaa niiden liikkumisajan yö ja hämärä ajankohdaksi. susien ja ahman kuvaaminen ei onnistunut ja päivä kului iltaan. Sain kuvia usvan seassa merikotkista istumassa puussa, vanhasta maakotkasta lentämässä hangen pinnalla ja muutamia korppikuvia mitä otin. Siinä se päivä kului iltaan ja auringon laskettua kävelin hakemaan auton joka oli seisonut kovassa pakkassäässä vuorokauden ja tuntui aika kankealta kun sen käynnistin. Aurinko lämmitti jo sen verta, että päivällä pakkanen oli -15C asteen lukemassa mutta iltaa kohti kiristyi jo -23C asteeseen. Petokuvat jäivät tällä kertaa ottamatta. No tavoitetta jäi siis vielä saada ne keskitalven petokuvat hyvässä valossa ja talvisessa ympäristössä.

  • Maakotka pakkaspäivä

    Maakotkia kuvaamassa ”Utasen” kuvauspaikalla 3.2.2021

    Rapasakka pakkasaamu, kun menin kuvauspaikalle. – 25C näytti auton lämpömittari, kun saavuin pysäköintipaikalle, mistä kävely alkaa kuvauspaikalle. Tavarat pulkkaan ja pimeässä kävely metsässä otsavalon valaistessa polkua, mikä vie kuvauskojulle. Tavarat sisään kojuun ja koju lämpiämään. Seuraavaksi kotkille ruokinta valmiiksi kojun etupuolelle ja paluu kojuun. Vielä oli täysin pimeää ja oli aikaa palastella, kun aikainen aamu, silloin kun matka alkoi jäi aamiainen väliin. Syötyäni kojussa alkoi jo olla lämmintä ja pienet katseluikkunat alkoivat sulaa jäästä. Oli aika laittaa kamera paikoilleen valitsemaani kuvausaukkoon kohti ruokintaa ja alkoi odotus. Hämärässä ensimmäisenä paikalle saapui orava, tiaiset ja käpytikka. Syöty aamiainen ja lämpö alkoi ramasemaan ja aikainen herätys lisäsi unen tarvetta, joten pienet torkut voisi ottaa. Korppien saapuessa paikalle lentelemään ja istumaan puihin ääntelemään heräsin. Kello alkoi olla jo yhdeksän ja aurinko alkoi pikku hiljaa nousemaan. Aamupäivän aikaan ei tapahtunut mitään edellä jo mainittua enempää. Aika kului madellen, lueskellen ja etumaisema tuli tutuksi. Meni iltapäivälle, kun kotkat saapuivat ja lensivät paikalle selkäni takaa. Kolme kotkaa, joista kaksi laski maahan ja yksi lensi istumapuuhun kuvauspaikan reunalle. Maassa olevista toinen ajoi toisen pois maasta ja alkoi itse syömään ruokintaa. Kello kävi jo puolta kahta. Nälkäinen olikin tämä kotka, joka viipyi paikalla syöden aina puoli kolmeen. Toiset kotkat olivat jo poistuneet istumapuistaan ja ruokaillut kotka poistui istumapuuhun hetkeksi ja siitä sitten pienen istuskelun jälkeen toisten lentosuuntaan ja perään. Muutamia kuvia liitteenä ruokailevasta nuoresta kotkasta.

  • Vuoden 2020 viimeinen kuvausmatka

    26-27.12.2020 Kitkajoki, Myllykoski ja Juhtivaara.

    Joulua viettämässä Kuusamossa tyttären, hänen miehensä ja lastenlasten kutsumana. Ajanjaksoon sopi myös kuvausta ulkoilmassa Kitkajoella ja Oulangan kansallispuiston vieressä olevalla Juhtivaaralla vaikkakin pakkaslukemat oli äkkiseltään korkeat -18C useampana päivänänä. Tuuli ja ajottainen lumisade vielä toi lisää tehoa talviseen ilman purevuuteen. Molemmat paikat on jo tuttuja vuosien ajalta ja niillä on tullut käytyä kuvaamassa talvista Kitkajoen varressa olevaa vanhaa myllyrakennusta, kosken kuohua. Toisella paikalla maakotkaa ja pienempiä lintuja, tällä kertaa harmaapäätikkaa. Tuo Myllykoski on näköjään nostanut suosiota ja kävijöitä oli nytkin vaikkakin on aika syrjäinen paikka Kuusamon seudulla. Maakotkan kuvauspaikka Juhtivaara oli taas hiljaisempi paikka vain paikan perustajista toinen oli kuvaamassa päivän kuvausmatkalla, Lassi Rautiainen ja hänen vaimonsa Anne. Olin kuvaamassa Olli Lamminsalon kuvauskojusta. Lassi kertoi paikan historian ja mainitsi vuosiluvun 1999 kun aloittanut täällä yhteistyön Hannu Hautalan kanssa maakotkakuvauksessa ja päivitti tietoa myös paikan maakotkista. Tuon ajanjakson sisällä on jo kolmas kotka pari mikä asustelee ja käy Juhtivaaran kuvauspaikalla mistä nykyisin toinen on jo vaihtunut nuorempaan. Juhtivaara sijaintina ja näköalaltaan antaa sellaisen kotkan elintilaan sopivan ympäristön, etualalla Oulangan kanjonin maisemaa ja sen takana itään päin erämaata. Isoja huurteisia aihkimäntyjä ja keloja vaarasssa mistä kuljetaan kuvauskojuille. Juhtivaarakin tosin on saanut kokea metsien tehokäsittelyä mitä se joskus 10 vuotta sitten oli kun itse olin paikalla ensimmäistä kertaa kuvaamassa, puustoa harvennettu. Helpottanut kylläkin kotkien havaitsemista kun ne lentävät kuvauspaikalle. Tänä aamuna aurinko näyttäytyi hetken taivaanrannassa sen nousun aikoihin mutta eteen liikkunut pilviverho peitti sen hienon valon ja loppu päivän valoisa aika olikin harmaata päivää. Valoisa aika tähän vuoden aikaan varsin lyhyt pilvisenä päivänä ja sen myötä myös kuvausaika. Muutamia kuvia sain nyt kuitenkin aikaiseksi noisssa olosuhteissa maakotkasta ja harmaapäätikasta. Paikalla kävi myös palokärki, kuukkelit ja tiaisia. Kuvia noista kuvauspäivistä alla.

  • Hyvää Joulua ! Merry Christmas!
  • Utasen kotkakojussa

    17.12.2020 Eero Kemilän kotka kojulla kuvaamassa maakotkia lumisessa maisemassa.Yöllinen lumisade oli maalannut maiseman valkoiseksi ajellessa Sonkajärveltä aamuyöllä aamuksi Utaselle maakotkia kuvaamaan. Perille tullessa metsäautoteillä oli jo talven tuntua ja hennommat puut oli jo lumen painosta kaartuneet tien päälle, auton mentävä aukko oli vielä jäänyt. Parkkipaikalta kuvauskalusto reput ja eväsreppu pulkkaan ja muutaman sata metriä kävelyä kuvauskojulle. Kamat sisään, lämmitys päälle. Kaksi kuvaus aukkoa käyttöön ja katselu ikkunoiden sisäpuolen kangas suojat auki. Ulkopuolella vielä pimeää ja voi hyvin juoda lämmintä teetä kynttilän valossa, ottaa pientä aamupalaa odotellessa päivän valaistumista ja odottelemaan tuleeko aurinko esiin päivä mittaan mitä säätiedoissa oli luvattu. Aamun pakkaslukema antoi kyllä vähän toisen tyyppisen ennusteen. Pilvisenä aamu alkoi vähän lumisadettakin oli vielä. Kojun laverilla oli aikaa oikaista selkää, jalkoja ja ottaa pikku torkut. Laverilla lojuminen loppui korpien ilmestyessä paikalle yöpuistaan, aloittain lentämisen ja ääntelyn ympärillä oleviin puihin. Ensimmäinen havainto kotkasta oli kun se oli tullut jo pimeän rajamailla istumaan kojun viereiseen keloon. Kojun edessä oli jänistä, oravaa tarjolla ja myös sikaa. Aikansa istuttua kotka laskeutuu maahan ja valitsee jouluun kuuluvan ruoan mistä alkoi repimään ravintoa itselleen. Hetken päästä paikalle tuli myös toinen kotka oli jo sen verran valoisaa, että pystyi erottamaan tämän toisen olevan nuori lintu ja kunnioittikin vanhemman linnun ruokailua. Lenteli ympärillä istuen välistä kelossa, mutta ei mennyt jänikselle, orava sen sijaan kiinnosti ja saikin sen mukaansa ja häipyi maisemiin. Kun päivä alkoi valaistua niin sitten vain kuvia ottamaan, kuvausmatka oli n. 20 metriä joten piti myös olla hiljaa ja turhaa kameran liikkeitä vältettävä karkoituksen vaaran ollessa kokoajan. Silti kotka poistui äkillisesti kerran mutta palasi hetken päästä, mitä lienee säikkynyt vai oliko syynä merikotka joka ilmestyi pitämään istuntoaa kuvausalueen reuna puuhun. Kuvaus jatkui ja vanhempi kotka siirtyi kauempana olleen jäniksen syöntiin ja kovasti alkoi jäniksen karvat lennellä kotkan ​repiessä​​ sitä irti saadakseen lihaa esille. Vielä jäniskin kiinnosti ja päivä alkoi olla jo puolessa ennen kuin kotka tuli kylläiseksi ja lensi lähellä olevaan puunoksalle nokan putsaamiseen ja siitä sitten jonnekkin muihin maisemiin. Merikotka näyi istuskelevan vielä tuolloin istumapuussan mutta sekin poistui hetkenpäästä. Iltapäivällä auringon laskemisen jälkeen, jota ei juurikaan näkynyt vielä odottelin, että jonkun aikaan mutta tuosta pois lennosta oli jo aikaa kulunut yli 2 tuntia ja ilta alkoi hämärtyä joten tein ratkaisun ja purin kuvauslaitteet aukoista kuljetus reppuihin ja aukot kiinni ikkunasuojat paikoillee, lämmityslaite kiinni ja ulos kojusta hiljalleen kohti autoa ja kotimatkalle. Alla muutamia kuvia vanhemmista paikalla olleesta maakotkasta.