Blogi

  • Jogi ja Italo

    28.4.2021 Boreal Wildlife Centre, Viiksimo

    Iltakuvausmatka Viiksimon maisemissa karhuja kuvaamassa vielä lumelle. Kevään tulo hidastui ja lämpötilan lasku ja pienet lumikuurot mahdollisti vielä karhujen kuvaamisen lumiselle suoalueelle. Paikan kuuluisat isot karhut, Jogi ja Italo oli tavoitteena, jos illan aika sen mahdollistaisi. Paikalla olikin myös muita kuvaajia, metsäkanalintujen soidin kuvauksessa, joka tosin on aamuöistä ja aamun aikaista kuvaamista. Nyt illan aikana sää oli keväisen vaihteleva, väliin aurinko valaisi kuvausaluetta ja väliin taas se oli pilviverhon takana. Ensimmäisenä kuvausalueen reunalla illan aikana näkyi ahman liikettä, virkeästi näkyi liikkuvan, joka myös myöhemmin illalla liikkui alueen reunametsässä. Illan tavoitteena olleista isoista karhuista kuvausalueelle tuli kotisuolleen jo vuosia täällä ollut Jogi, joka liikkui verkkaisesti ja makoili väliin kuvausalueella. Aikansa oltuaan lähti pois, ilmeisesti kylläisenä poistui alueelta metsään ja ei enää näyttäytynyt illan aikana. Seuraavana paikan ohitti pienempi karhu, mutta ei tullut kuvausalueelle, se kulki sivulta ohitse. Italo, alueen suurin karhu tuli sitten kuvauspaikalle reunalla olevan ojan vartta pitkin pysähdellen ja väliin näytti, että lähteekin pois, mutta havaittuaan ilmaa haistellen alueen olevan tyhjä muista karhuista muuttikin suuntansa ja tuli kuvausalueelle. Italo otti rauhallisesti ja isonkarhun varmuudella ei höntäillyt edestakaisin kuvausalueella, vaan liikkui verkkaisesti istuskellen ja väliin makoillen ja katsellen korppeja ja niiden lentoesityksiä ja vierestä kävelyjä. Myös Italo oli kuvausalueella yksin ja tultuaan kylläiseksi poistui kahdeksannen tunnin aikaan pois metsän suojaan. Kevätilta olikin vielä valoisa ja hyvinpä olisi voinut kuvata vielä, mutta nuo kaksi karhua oli tullut kuvattavaksi ja alueella ei tänä iltana enää ollut liikettä, joten hämärän tultua poistuin kuvauspaikalta.

  • Vongansuo

    21 – 22.4.2021 Wildlife Safaris Finland, Kuhmo

    Kevään viimeinen petokuvausmatka lumen ollessa maassa oli tämän kuvausmatkan tarkoitus. Sää voi vaihdella keväällä nopeasti suuntaan tai toiseen. Niin nytkin aurinkoinen sää vaihtui pilviseksi ja sateiseksi sääksi jo tuonne ajamisen aikana ja jatkui illan ja yön ajan, aamulla hetki valoisaa. Tavoitteena oli saada kuvattua susia ja karhuja, mikäli ne näyttäytyvät. Ajaessani loppumatkaa kuvausalueelle havaitsin hirven kävelleen sulaa tietä pitkin suoraan kuvausalueen reunalla olevaan metsään. Ajattelin ajaessani, että miten mahtaa hirvelle käydä tuolla alueella missä liikkuu susia karhuja ja ahmoja. Sain nähdä hirven vielä kuvausalueen takareunalla, missä se käveleskeli kaikessa rauhassa ja mitään paniikkia ei näyttänyt olevan liikkumisessa ja katosi metsään pois näkyvistä. Odottelin, tuleeko hirven liikkumisen jälkeen saattojoukot perässä, pedot, mutta ei tullut. Hirven poistumisen jälkeen kului aikaa puolisentoista tuntia, kunnes alueelle ilmestyi ensimmäinen peto, nuori susi. Susi jolkotteli suoalueella ja pysähteli ja meni sen toiseen reunaan taimikon sisään, jossa viipyi jonkun aikaa tullen sitten kuvausalueelle takaisin. Siinä se liikkui ja ikään kuin odotteli jonkun ilmestyvän samasta suunnasta taimikosta, katsellen siihen suuntaan. Hetken päästä siellä alkoikin näkyä liikettä, karhu oli tulossa esiin suolla olevalle haaskalle. Karhu liikkui varovaisesti pysähdellen ja vetäen vainua ikään kuin tunnustellen, oliko paikalla muita kuin tuo yksi susi, jonka se jo oli havainnut. Tuuli oli lähes tyyni ja pois päin karhusta kohti kuvauskojua. Karhu jatkoi haaskalle ja alkoi syömään. Nuori susi pyöri karhun ympärillä, mutta ei päässyt samalle paikalle karhun repiessä ja syödessä haaskaa. Aikansa syötyään karhu alkoi tarkkailla tulosuuntaansa ja taas taimikossa näkyi liikettä. Toinen karhu oli tulossa haaskalle ja huomattavasti suurempi kuin tuo paikalla oleva, joka väistyi ja poistui paikalta keskelle suoaluetta katsellen tulijaa. Poistui sitten kokonaan alueelta toiselle suunnalle. Paikalla ollut nuori susi ei yrittänyt mennä tuon paikalle tulleen karhun lähettyville, vaan kierteli sitä kauempana ja poistui hetken päästä alueelta. Tuo isompi söi aikansa ja myös poistui alueelta illan hämärässä katsellen kuvauskojujen suuntaan. Ilta olikin jo mennyt pimeäksi ja alueen korpit ja merikotka olivat jo menneet omille yöpuilleen. Olikin aika mennä nukkumaan myös itse maakuupussin lämpöön. Aamuyöllä varhain kellon käydessä puolikolmea heräsin susien ulvontaan ja haukkuräsähdyksiin, mitä kuuluivat tuolta suunnalta mistä karhut olivat tulleet alueelle. Oli vielä niin pimeää, että en havainnut susia alueella, joten päätin jatkaa torkkumista vielä makuupussin sisällä tunnin verran ja katsoa mikä on tilanne petojen ja valoisuuden suhteen kuvaukselle tunnin päästä. Kun tunti oli kulunut nousin ylös ja näin suoalueella hämäriä hahmoja, paikalla oli kolme karhua ja susia. Alkoi odottelu ja varhaisaamiaisen syönti. Kuvaamista en vielä edes yrittänyt, odotin vielä valoisampaa aikaa, kun kello kävi kohti aamua. Tuon aikana yksi karhu tuli aivan kuvauskojun eteen ja kuului sen hengitys ja liikkumisäänet lumessa, mihin havahduin torkkumisesta. Susia oli jo nyt suolla liikkumassa kuusi ja liikkuivat ison karhun ympärillä, joka oli syömässä haaskalla. Päätin aloittaa kuvaamista, vaikka valoa olikin niukasti vielä. Iso karhu oli vielä hetken paikallaan jatkaen syömistä ja yksi susista oli aivan sen vieressä ja odotti vuoroaan päästä haaskalle. Valon lisääntymisen myötä se siirtyi pois haaskalta makoilemaan sivummalle ja antoi susien tulla syömään. Jonkun aikaa makoiltuaan lähti pois kokonaan. Kaksi muuta karhua oli jo poistunut alueelta. Nyt alue jäi susille ja paikalla oli kaksi isompaa sutta ja neljä nuorta pienempää sutta. Sudet alkoivatkin syödä ja väliin nahistella keskenään haaskalla kuka mitäkin syötävää ottaa itselleen. Tuota seuratessa aamu olikin kulunut jo pitkälle ja isoimmat sudet poistuivat paikalta ja myös osa nuorista, makoilivat alueen takareunalla ja katosivat sitten metsään. Nuoria susia vielä palasi käymään haaskalla kellon ollessa jo lähes seitsemän aamulla. Nekin poistuivat hetken päästä ottaen mukaansa jotain pureskeltavaa. Seitsemän jälkeen suo oli jo tyhjä susista. Odottelin vielä hetken, ja kun mitään liikettä ei enää ollut päätin lopettaa kuvauksen ja aloittaa paluumatkan. Alla muutamia kuvia illan ja aamuyön aikana suolla liikkuneista pedoista.

  • Martinselkosen kevät

    19-20.4.2021 Suomussalmi Martinselkonen

    Karhut keväisenä iltana ja aamuna lumelle oli tavoitteena tällä yön yli kestävällä kuvausmatkalla. Paikka on tuttu jo edellisiltä monelta keväältä talviunilta heränneiden karhujen kuvaamispaikkana ja myös paljon olen käynyt kesäisin kuvaamassa pieniä talvella syntyneitä karhunpentuja. Nyt niin kuin kesäisinkin olen yötä kuvauskojussa, minne meno oli helppoa yrittäjän järjestämällä moottorikelkkakuljetuksella, joka sisältyi palvelun hintaan. Kuvausalueelle meno on mukava kokemus talvisessa maisemassa aurinkoisena iltapäivänä istuen reessä, mikä on moottorikelkan vetämä ja taitava kuljettaja ajamassa. Mainittakoon, että paluumatkalla oli myös metso soitimella reitin varrella ja sen pääsi näkemään bonuksena.

    Karhuja ei nyt tarvinnut kauan odotella, kun olin saanut laitettua kuvauskaluston ja yöpymisvälineet paikoilleen. Pääsi käytännössä kuvaamaan vaikka heti, jos ei malttanut katsoa miten ne talviunilta heränneet karhut liikkuivat hangella ja metsässä tullessaan kuvauspaikalle. Paikalla oli myös korppeja ja merikotkia. Olin siis astunut keväiseen erämaan tunnelmaan kuunnellessa myös niiden ääntelyä ja katsellessa karhujen liikkumista alueella. Alueelle tuli myös karhuperheen emä, jolla oli jo vuoden vanhat kolme pentua mukanaan. Varovaista oli niiden liikkuminen ja helposti menivät takaisin metsän suojaan, mistä pääsivät turvaan paikalla olleilta uroskarhuilta, jos ne alkavat seurata niiden emää ja pentuja. Tällä kertaa tuo tapahtui yhden kerran ja sen jälkeen emä ja pennut palasivat paikalle auringonlaskun aikoihin. Uroskarhut liikkuivat alueella toisiaan väistellen ja tarkkaillen alueen mahtikarhua, joka oli jo myös tullut paikalle. Muutamia kertoja tuo iso uros antoi liian lähelle tulleille toisille uroksille lähtöjä ajaen niitä pois. Yhden kerran mentiin tosi lujaa syvässä hangessa ja ilmeisen pitkälle tuo mahtiuros saatteli nuoren uroksen, joka pyöri mahtiuroksen ympärillä ikään kuin haastaen mahtiurosta. Upottava lumi vain lensi ilmassa, kun karhut juoksivat siinä. Tuo nuori uros kyllä palasi myöhemmin paikalle, mutta ei enää edennyt turhan lähelle paikan mahtiurosta. Ilta kului pimeään ja kuvia tuli tasaiseen tahtiin. Yön aikana kaivauduin makuupussiin ja nukuin aamuyölle, jolloin heräsin joutsenten ääntelyyn, olivat lentämässä jonnekin kohti pesimäaluettaan. Samalla laitoin kaasulämmittimen päälle kojuun, yö oli pakkasen puolella. Varhain aamulla taas herätyksen antoivat paikalle tulleet korpit ja merikotkat joiden ääntely toimi herätyksenä. Kuvausalueella oli myös karhuja jo liikkeellä ja kohta myös aurinko alkaisi nousta, olihan kello jo viidennellä tunnilla. Paikalle oli yön aikana tullut myös toinen suuri uros joka ei kavahtanut mahtiurosta sen hyökätessä häätämään sitä. Siinä ne seisoivat päät vastakkain ja kovasti ärisisivät toisilleen, mutta tuo toinen ei liikahtanut metsänsuuntaan ja mahtiuros meni takaisin omaan suuntaansa, missä oli jo yön makoillut ja jätti tuo toisen suuren uroksen rauhaan. Aamun aikaan kuvauspaikalla oli 5 uroskarhua, jotka sitten hiljakseen verkkaisesti kävellen, pysähdellen ja katsellen poistuivat alueelta metsän suojaan valon lisääntyessä ja alkavan päivän edetessä. Viimeisenä poistui alueelta vanhin uroskarhu nuorten jo ollessa poistuneet. Aamu olikin jo kulunut pitkälle, kello kävi jo puoliseitsemää. Edessä oli paluu samalla kyydillä, millä tulin ja kohtapuoliin hakija tulisikin, joten oli aika pakata tavarat valmiiksi, siistiä kuvauskoju ja mennä ulkopuolelle laittamaan kuvausaukkojen luukut kiinni. Tuttu moottorikelkan ääni alkoikin kuulua jo ja nostelin tavarat ulos kojusta ja liikuin hangella joka oli muodostunut kantavaksi yöpakkasen myötä. Kesti reen ja moottorikelkan painon hyvin kun palasimme hiukan eri reittiä ja katsoimme kesäisin iltakuvaukseen tarkoitettuja kuvauskojuja. Seuraava kerta olisikin jo vihreämpi maasto, kun kesäksi suunniteltu talvella syntyneiden pienten karhunpentujen kuvausmatka tänne toteutuu.

  • Pakkasaamu suolla

    18.4.2021 Utajärvi, Eero Kemilä kuvauspaikka.

    Ajelin illaksi suokuvauskojun tienvarteen ja hiihdin suksilla avosuota pitkin kojulle yöksi. Suo oli sulattanut jo suurimman osan lumistaan aukealta alaltaan ja muuttumassa vetiseksi lammikoiksi eläimistölle ja saapuville linnuille. Suksilla kulkeminen oli kuitenkin helppoa ja valoisaa suonselkää pitkin. Osa lumista ja jäästä oli sulanut jo lammikoiksi mutta itse suon sammal oli vielä jäässä ja kesti jopa kävelyn mättäällä missä koju oli. Varusteet pulkasta kojuun ja objektiivit paikoilleen valitsemiini kuvausaukkoihin odottelemaan aamua ja kaivautuminen makuupussiin. Ilta oli aurinkoinen ja suolla oli vielä teeriä kun aloin hiihtää kohti kuvauskojua mutta kaikkosivat nähdessään hiihtäjän. Illan aikana suolle lensi kurki pari kävelemään ja ääntelemään kuuluvalla äänellään. Aamuyöstä heräsin kurkien ääntelyyn mutta pimeä aika vielä vallitsi joten jatkoin makoilua, siihen saakka kunnes kuulin terien siipien suhinaa ja rumistelua edessä suolla. Kuvauskojun edessä olisi teerien pääsoidin. Vielä kuitenkin oli turhan pimeää kuvaamiselle, kellon käydessä vielä viittä kun osa teeristä tuli paikalle ja aloitti suhinansa. Makoilin vielä puolikuuteen ja sen jälkeen varovasti sain itseni istuma-asentoon makuupussista kojussa mikä ei ollut kooltaan suuri ja pääsin katsomaan teerien soidinta. Siinä edessä teeret tekivät joka keväistä soidintaan noin 10m päässä lähimmillään. Pyrstölevällään lyyrana, siivet sivuilla maata viistäen ja päässä olevat punaiset silmäheltat pullistuneina. Kukot ottelivat toisiaan vastaan väistellen ja nopeita iskuja tehden ja siipiään rumistellen hakaten niillä toisiaan. Väliin oltiin ilmassa ja väliin juostiin lumella ja jäällä. Yö oli ollut pakkasyö joten suo oli nyt jäässä ja paljaat sammalmättäät huurteisia / kuurasssa pinnaltaan. Paikalle tuli kokoajan lisää teeriä ja myös aamun aurinko alkoi nousta taivaan rajasta ja valaista suota joten aloin ottaa myös kuvia teeristä. ”Akkateeriä” oli paikalle tullut tänä aamuna 8kpl. Niistä osa oli valinnut itselleen katselupaikan soidin alueen toiselle reunalle missä kuvauskoju oli, korkealta mättäältä. Katselivat sieltä ”ukkoteerien” otteluita mikä oli niiden ja kuvauskojun välissä oleva suo. Rohkeimmat kävelivät ottelijoiden keskellä katsellen ”ukkoteeriä” ja esitellen samalla itseään saaden heti innokkaan seuraaja joukon ympärille. Soidin jatkui ja kuvatessa laskeskelin, että kaikkiaan tänä aamuna oli paikalla n. 33 lintua. Paikalle tuli myös kurkia joita parhaillaan oli 5 kpl ja heillä oli myös kevät ja soidin menossa toinen kurkipari paritteli kaksi kertaa suolla. Ensimmäinen kerta itselle kun näkee isojen lintujen parittelun, aika vaikuttavaa. Toisen parin uroskurki oli kiukkuinen tuolle yhdelle yksinäiselle ajellen sitä pois suolta toisten seurasta. Paikalle tuli myös kettu jonka selvästi oli kiinnostunut teeristä suolla. Yritti lähestyä mättäiden suojassa lähempiä kohti siinä kuitenkin onnistumatta koska teeret lensivät edestä pois. Ihmeen vähän teeret reagoivat ketun ilmestymiseen paikalle, soidin jatkui ja kettu lähti pois suolta. Koko soidin aika oli n.3 tuntia alkamisesta loppumiseen. Paikalle aamulla auringon noustua lentänyt laulujoutsen pari oli ensimmäinen pari joka poistui suolta ja sen jälkeen teeret ja kurkien näin kävelevän suon laitamille. Oli aika pakata tavarat reppuihin ja siirtää ne ahkioon. Paluu autolle olikin nopeampaa kun suo oli jäässä ja sain mennä aika suoraa reittiä ja sukset olivat tosi liukkaat jäisellä suonselällä. Muutamat kuvat liitteenä aamusta alla.

  • Lapinpöllö

    13.4.2021 Sonkajärvi

    Joskus pääsee kuvaamaan läheltä asemapaikkaa kun sattuu vain olemaan paikalla ja tarkkasilmäisenä ympäristöönsä. Niin kävin tätä Lapinpöllöä kuvatessa. Olin istumassa iltapäivän auringossa kuistilla johon olin tullut hetkeä aikaisemmin paikalle kun havaitsen petäjärungossa oksalla istuvan Lapinpöllön. Matkaa lintuun oli istumapaikastani n.7m. Hetken istuin olin paikallani ja sitten poikkesin saunan sisälle rauhoittelemaan vaimoa, että ei kolistelisi hetkeen nyt sitä saunan kiuasta kun oli aloittamassa sen lämmittämisen. Kerroin linnusta ja näimme sen myös saunanikkunasta. Päätin yrittää saada kuvan linnusta ja siihen tarvitsin tietysti kameran joka oli sisällä päärakennuksessa jonne olimme ajaneet pihalle autolla ja kantaneet tavarat sisään. Hain kameran ja aloin ottaa kuvia tuosta saunan kuistilta ”lapparista” kuten pöllökuvaajat sitä nimittää itselle ekakuvat oli tulossa. Lintu istui paikallaan jopa 10 min ennen kuin lensi pois mutta ei siihen suuntaan minne oletin sen lähtevä. Lento suuntautui tiheimpään metsään puita väistellen, eikä aukealle järven jäälle. Talvella helmikuussa olin kuullut pimeässä illassa pöllön ääntelyä samaiselta suunnalta. Aikaisemmin nähnyt autosta kaksi kertaa muutaman vuoden välein kyseisiä lintuja tällä seudulla mutta en päässyt niitä kuvaamaan.