Kesäyön kuvausmatka

21 – 22.06.2022 Boreal Wildlife Centre, Viiksimo

Kesäkuu ehti jo pitkälle ennen kuin tämä suunniteltu ajankohta toteutui. Erilaiset omat tapahtumat ja koulujen päättäjäiset siirsivät ajankohtaa, myös sää mutta myös karhujen elintavat. Täällä kuvataan aikuisia karhuja ja kiima saa uroskarhut katoamaan erämaihin toukokuun lopulta ja kesäkuun alusta ja ne alkaa palata kesäkuun lopulla. Sää vaikutti myös ja halusin saada kuvaan myös suovillan / tupasvillan. Sateet olivat kaataneet sen ja pitikin odotella poutaisempi ajanjakso ja hiukan tuulista, että kasvi kuivuu ja ”villa” näyttää hyvältä tuo Suomen soiden puuvilla. Nyt valittu ajankohta näyttäisi osuvan kohdalleen ainakin suovillan kohdalta kun ajelin kohti Viiksimoa. Suolla näkyi valkoista suovillaa ja näytti hyvinvoivalta ja tuuhealta. Ilma oli pilvipoutainen pieni tuulenvire tyyntyi illaksi. Tämä päivä oli myös valittu päivä koska kesäpäivä on pisimmillään juuri nyt ja myös auringonlaskun aika. Seuraavaa vastaavaa aikaa saa odotella sitten 22 vuotta. Valoisa aika on nyt siis pisimillään. Kuvauspaikkana oli suo ja pääsin uusimpaan kuvauskojuun missä näkyi tekijän- / ja suunnitelijan hakeneen täydellisyyttä oman ammattinsa tuoman tietämyksen kautta. Edessä suomaisemaa, suometsää ja avointa ”puuvilla”peltoa. Alueen koko joka suuntaan reilu ja näkyvyyttä hyvin etee ja myös sivusuunnassa. Objektiivit oli valinnut kiinteäpolttoväliset 400mm / 600 mm ja 1,4 extenderin. No kun olin paikalla niin kauan ei tarvinnut odotella ensimmäistä karhua paikalle. Sain juuri ja juuri objektiivin kiinnitetty kamerajalustaan ja pääsin heti säätämään kameran ja kuvaamaan. Illan ja yön aikana sain kuvata karhuja, ahmaa merikotkia ja kettuja. Tapahtumia riitti pitkin iltaa ja yötä ja aamulla kuulin vielä ennen pois lähtöä karhujen ottavan yhteen ja mahtavat äänet täyttivät , kuuluivat etu maaston metsästä suon reunalta. Lienee keväistä uhittelua karhuilla toisilleen. Paikalla käynyt ahma sen sijaan oli saanut kovaa käsittelyä kuonoonsa. Vasemmalta puolen ala-/ ylähuuli oli osittain hävinnyt ja hampaat loistivat valkoisina tuosta aukosta. Tuo vamma oli jo paranemaan päin ja ei verisyyttä ollut havaittavissa, myös oikealla puolen kuonoa oli erilaisia arpia ahmalla. Kovaa elämää viettää luonnon eläimet. Araksi tuo ahma oli mennyt toisia eläimiä kohtaa. Utelias kettu pääsi yllättämään ahman vaikka luulin, että ahma yllättää ketun joka lähestyi ahmaa. Kun ahma havaitsi tulija oli pakoreitti valmis. Suoraan vieressä olevan petäjän latvaan nopeasti ja odottelua siellä siihen saakka, että kettu poistui alueelta. Kettu toki ihmetteli ahman käytöstä ja istui puun vieressä ja katsoi ylös missä ahma oli istumassa oksalla ja katseli maassa olevaa kettua. Kun ahma laskeutui puusta se lähti toiseen suuntaan minne kettu meni. Kettu ei toki ollut tuon ahman vamman aiheuttaja siihen on tarvittu isompia voimia. Kuvausmatkan ajoitus oli kutakuinkin täydellinen, tapahtumia ja kuvia tulin koko ajan. Alla muutamia kuvia kesäyöstä.

Tekijä: Kari Rossinen

Kotipaikka Helsinki. Itse oppinut valokuvaaja. Valokuvannut Suomen petoeläimiä, lintuja vuodesta 2009 alkaen. Sitä ennen harrastanut valokuvausta jo 1975 alkaen. Nykyisin kuvaan Canonin valmistamilla tuotteilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s