Maakotka

Maakotkan kuvausta syksyn ruskaväreissä, 22.9.2021 Käkiperä.

Maakotkia kuvaamassa tutulla paikkaa missä olen jo usea vuoden ajan käynyt maakotka kuvaamassa talvisin ja myös jo muutamia kertoja syksyllä ruskan aikaan. Menin paikalle jo edellisenä ilta ”säkkipimeän” aikaan ja yövyin kojussa joten yritin olla mahdollisimman huomaamaton mennessä, koska kotka voi olla alueella vielä ilta aikaankin ennen pimeän tuloa. No aamulla oli herätys klo 06.00 oli vielä pimeää mutta pian se muuttuisi hämäräksi ja sen myötä aurinko alkaisi nousta taivaanrannasta. Kameran kiinnitys kuvausaukkoon mistä kuvaan mikäli kuvattavaa tulee esille päivän mittaan. Aamiaista syödessä ja nettistä uutisia lukiessa aamu kului ja valoisa aikaa alkoi ajan edetessä aamuksi. Ensimmäinen havainto paikan linnuista oli korpit jotka alkoivat ilmestyä paikalle eripuolilta metsää missä olivat yöpyneet. Niiden ääntelyyn havahduin ja aloin seurata etumaastoa missä oli kuvausalue. Korppi määrä lisääntyi pikkuhiljaa ja lähimmät tulivat istumaan kuvauskojun edessä oleviin puupölkkyjen päälle mitkä olivat tarkoitettu pikkulinnuille mitä edessä olevalla ruokinalla myös kävi. Korpit mekastivat edessä väliin ajaen takaa toisiaan, kävelleen maata pitkin ja lentäen ilmassa. Odottelin kotkia edelleen ja valoisuus lisääntyi, tarkastelin vielä kamera asetuksia kun korpit reagoivat johonkin ja pelmahtivat kaikki taivaalle. Ilmeisesti paikalle oli tulossa kotka. Pian alkoikin takaa-ajot mitä korpit tekee kotkille, nuori maakotka lensi paikan ylitse ja takaisin vastapuolen metsäaukkoa olevaan kuusen oksalle istumaan, korpit lentelivät ympärillä. Kotka ei nyt pahemmin reagoinut niiden mekkalointiin ja lentelyyn, mitä nyt väisteli lähimpää lentäviä. Istuskeli kuusessa ja katselin ympärilleen ikään kuin odotellen muitakin väliin äännellen nuoren kotkan äänellä ja tyylillä. Kotka oli siis keväällä syntynyt maakotka joka odotteli ja äänteli, kutsuen vanhempia kotkia paikalle. Aran oloinen oli ja korpit häiritsivät sen tuloa ruokintapaikalle. Muutaman lennon ylitse ja istuskelua lähikelossa, mistä tiukkaa tuijotusta kohti ruokintaa. Annoin olla kuvaamatta seurailin vain kotkan ja korppien liikkeitä, häiritsemättä niitä. Kun paikalle ei tullut muita kotkia niin nuori kotka lensi pois vieressä olevasta kelosta aukon takareunalle samaan kuuseen mistä lähti lennolle ja jatkoi ääntelyään, kerjäsi apujoukkoja korppeja vastaa. Samat asiat toistuivat muutamia kertoja mutta nuori kotka ei laskeutunut ruokinalle. Nälkäisen oloinen se kuitenkin oli ja aikansa taas äänneltyä vasta vastapuolen aukkoa olevassa kuusessa, käpyisellä oksalla se saikin tukijoukon toisesta kotkasta joka lensi samaan kuuseen missä nuori kotka istui ja huuteli. Hetken päästä tuo vanhempi kotka lensi aukolla olevaan keloon, korpit väistivät ja häipyivät paikalta. Näytti olevan naaraskotka koosta päätellen, oli varmaan emolintu tuolle nuorelle kotkalle. Nuori kotka odotteli vielä hetken ennekuin lensi paikalle toiseen keloon ja siitä laskeutuen ruokinalle. Metsäjänis alkoi kadota nälkäisen kotkan sitä syödessä. Kelossa istunut naaraskotka poistui paikalta ja jätti poikasen syömään yksin. Tarkkaan näkyi nuorikotka syövän jänistä ja isoja palasia nieli kerralla. Kuvasin tuossa vaiheessa kotkaa ja sain kuvattua myös kelossa olleen naaraskotkan. Aukon takana näkyi myös koiras lentelevän ja istui sinne puun latvaan. Nuoren kotkan ruokailu kesti ja kesti, söi 50min sen jälkeen lensi takaisin sinne käpykuusen oksalle ja alkoi sulattelemaan syömäänsä. Väliin piti suolta tyhjentää jolloin kääntyili ja teki sen tyylikkäästi myötä tuuleen. Emolinnuista naaras tuli paikalle myös ja lensi ruokinnalle, sai metsäjäniksen irti ja meni kumpareen taakse syömään sitä. Myös koiras kävi paikalla mutta eipä sille ollut mitään jäänyt noiden kahden kotkan jälkeen ja se poistui alueelta nopeasti. Nuori kotka sen sijaan sulatteli ruokaansa istuen kuusessa pitkälti iltapäivään ennen kuin poistui alueelta. Kun alue tyhjeni linnuista kävin tarkistamassa ruokintapaikan mitä jäniksestä oli jäljelle jäänyt ja oliko kumpareen takana missä naaras söi jotain jäljellä. Tarkkaan oli syöty, ruokintapaikalla vain takatassu josta metsäjänis oli kiinnitetty alustaan missä nuorikotka söi. Kumpareen takana ei ollut mitään kaikki mitä naaras sai vietyä sinne oli hävinnyt. Päättelin, että kotka ei enää palaisi paikalle ja poistuin myös itse kuvauspaikalta. Päivän mittaan näin myös korppien ja kotkien lisäksi kanahaukan, varpushaukan ja närhiä. Päivän aikana maakotkista ottamiani kuvia alla.

Tekijä: Kari Rossinen

Kotipaikka Kuopio. Itse oppinut valokuvaaja Valokuvannut Suomen petoeläimiä, lintuja vuodesta 2009 alkaen. Sitä ennen harrrastanut valokuvausta jo 1975 alkaen. Nykyisin kuvaan Canonin valmistamilla tuotteilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s